Aurinkohippuja

Lauantaina sain ainoan kirjani luettua ja kun apteekin mysteeridropitkin olivat tehneet tehtävänsä, halusin tehdä jotain etten aivan höperöityisi. Niinpä lähdin keskustaan tavoitteenani puhua skypessä ja löytää kirjakauppa sekä yrittää maksaa puhelinliittymä.

Nettikahvila täällä on tosi hyvä, mutta harmillisesti kuulokkeellisia paikkoja on aika vähän, joten jouduinkin jonkin aikaa odottelemaan ennen kuin pääsin koneelle. Onneksi odottelu ei kestänyt liian kauaa ja sitten pääsin pitkästä aikaa juttelemaan ja näkemään äitiä, isää ja siskoja! Yhtäkkiä välimatka välissämme kutistui minimaaliseksi ja äidin hytistessä villapaidassaan tuntui surrealistiselta, sillä samanaikaisesti oli olo, että olimme samassa huoneessa, vaikka oikeasti välissä oli puoli palloa. Juttelin myös Juhon kanssa ja tuntui kyllä ihanalta, kun puolet juttelusta ei ollut seuraavanlaista: "Toistakko ku en mä kuule!" "Mitä sä sanoit...?" "Okei nyt  ei oo niin pikseliä, mutta en mä siltikää kuule" "Ei tää paskanetti toimi." Voitte siis kuvitella, kuinka iloinen olen tuon nettikahvilan olemassaolosta.

Uima-altaan takana levittäytyi slummimainen alue, kontrastit ovat täällä aika suuria.

Skypettelyn jälkeen hilpaisin puhelinkauppaan, jossa kerrankin olisi ollut nolla ihmistä jonottamassa, mutta tietenkään minulla ei ollut tarpeeksi käteistä mukana. Olin varma, että olin ottanut 50 solia mukaan, mutta jotenkin se oli kutistunut 20 soliin matkan aikana. Noh, onneksi liittymässäni on ominaisuus, joka mahdollistaa, että kaikille saman liittymän omistajille voi soittaa ilmaiseksi, joten saldon loppuminen ei haittaa niin paljon.

Puhelinsähellyksen jälkeen yritin löytää kirjakauppaa, mutta joko ne kaikki olivat maastoutuneet tai sitten suunnistin vain huonosti, sillä en löytänyt yhtäkään. Huomenna aion yrittää uudestaan, sillä ei voi olla ettei Turun kokoisessa kaupungissa ole yhtäkään kirjakauppaa! Sain tosin Susanilta lainaan kirjan, The Vampire and the virgin, joka ei nyt aivan nimensä perusteella vakuuta. Lisätään tuohon vielä harlekiinimainen kuvitus ja takakannen teksti niin tota joo. Kirjan mahdolliseen laaduttomuuteen sen enempää paneutumatta, teos kuitenkin osoittaa, että kaupungissa on oltava kirjakauppoja, sillä jostain alehyllystä Susan sen oli napannut!

Uima-altaan vieressä oli myös suuri hautausmaa

Mysteerihedelmä-sarjakin sai tavallaan jatkoa, kun ostin lucuman makuista jugurttia. Maultaan lucuma on melko kahvimainen ja sopii jugurttiin hyvin. Yhtäkään prosessoimatonta lucumaa en ole vielä nähnyt, sillä olen syönyt sitä vain jäätelössä ja jugussa, joten kuva tästä mysteeristä jää vielä valitettavasti uupumaan.

Lauantai-illalla menimme Susanin luo pelaamaan Pictionarya, mikä oli niin hauskaa, että poskia särki kaikki se nauraminen. Pärjäsin yllättävän hyvin porukassa jossa kaikki muuta olivat natiiveja ja joukkueeni sattuikin voittamaan molemmat erät! Hohoo! 

Tänään sitten aloitin päiväni pesemällä pyykkiä, sillä rakennustyömaan takia hiekkaa kulkeutuu kaikkialle. Siis aivan kaikkialle ja alkoi vähän tympiä Saharan kokoisen hiekkamäärän kerääntyminen lakanoihin. Päädyin myös pesemään rinkkani ja toilettipussini, sillä tosiaan tässä kosteudessa asiat eivät kuivu. Sen olisi ehkä voinut tajuta jo pari viikkoa sitten jättäessäni nihkeän rinkan lattialle lojumaan ja havaitessani tänään homekasvuston sen pinnalla.

En ole tänään kuitenkaan ollut pelkkä pyykkimuija, vaan olimme vuokranantajaperheen kanssa yhdessä Iquitoksen monista uima-altaista. Uima-allas kuulostaa vähättelyltä, kun paikassa kasvoi palmuja, pöytiin tarjoiltiin limua ja vesiliukumäkeä pitkin pystyi sujahtamaan altaaseen. Siellä oli olo kuin trooppisessa lomakohteessa. 

Myöhemmin illalla menimme Lizardon kanssa UNAPin (=yliopiston) television haastatteluun. Etukäteen en kauheasti tiennyt, mistä tulisimme juttelemaan enkä varsinkaan tiennyt kyseessä olevan suora lähetys! Että espanjaksi hölöttämään televisioon ilman valmistautumista, helppo homma. Haastattelu meni kuitenkin hyvin lukuunottamatta muutamaa jäätymistä. En tosin usko kauhean monen nähneen julkisuushetkeäni, sillä kyseessä oli aika pieni tv-kanava. Tai ei sitä tiedä, ehkä olen huomenna julkkis haha. 

Kotiin päästyäni ryhdistäydyin tutkimusmatkailuasenteessani ja ostin liput tunnin lennon päässä sijaitsevaan Tarapotoon! Lähden keskiviikkona ja palaan lauantaina, ja kuulemma kaupunki on todella kiva ja nätti. Toivotaan näin! Reissun jälkeisellä viikolla pitäisikin sitten alkaa yliopistoilmottautumishärdelli, mitäköhän siitäkin tulee. 

Loppuun vielä awww-osuus eli koiranpentu Oso. Näyttää ihanalta, mutta todellisuudessa yrittää purra kaikkia vaihtuvien hampaiden takia ja kakkaa oveni eteen. Mutta ei tuolle voi olla kauhean kiukkuinen.