Junan kyydissä

Viime viikolla olla möllötin.

Päivät täällä puksuttavat eteenpän kuin juna, ylämäkeen ja alamäkeen. Tällä viikolla viimein alkavat kurssit ja on yritettävä ryhdistäytyä lomailun suhteen.  Tosin jäätelön syömistä en lopeta. 

Alkuviikolla kävin urheilemassa, houkuttelin vuokranantajani Maryn mukaan ja menimme tanssitunnille. Toisena päivänä olin kuntosalilla ja mietin siinä hikoillessani kuin pieni possu, että kuinka voi olla mahdollista, kunnes huomasin lämpömittarin näyttävän sisällä +29 astetta. No ei ainakaan lihakset kylmety.

Näin myös yhtenä päivänä laaman. Laama tropiikissa?! Mutta siellä se oli bulevardilla ihmisten valokuvattavana. 

Yhtenä iltana sitten katselin vuodentakaisia kuvia ja alkoi kutkuttamaan hiusten leikkaaminen lyhyeksi. En aikaillut ja seuraavana päivänä olinkin jo Susanin suosittelemassa kampaamossa. Kysyin ovella olisiko aikoja ja minuutin päästä olin jo parturintuolissa ja sakset viuhuivat ympärilläni. Hieman jännitti, että ymmärsikö kampaaja mitä halusin, kaikkihan siis hoidettiin espanjaksi, mutta lopputulos oli varmaan parhain koskaan! Selkeästi meillä oli telepaattinen yhteys kampaajan kanssa. Ja ah sitä kevyttä oloa, kun hiukset eivät enää liimantuneet niskaan! 

 

Viime viikolla tapahtui vihdoin kursseille ilmottautuminen. Kävin joka päivä sihteerin toimistossa hoitamassa jonkin asian tai odottelemassa, kunnes perjantaina ilmottautuminen vihdoin onnistui. Asiat täällä hoidetaan hieman eri tavalla kuin Turussa. Ilmottautuakseen kursseille opiskelijoiden pitää näyttää kuitti lukukausimaksusta, minkä jälkeen heidän henkilökohtaiset neuvonantajat eli tietyt opettajat syöttävät heidän opiskelijakoodinsa tietojärjestelmään ja tämän jälkeen on mahdollista valita kurssit. Jokainen opiskelija siis käy henkilökohtaisesti tapaamassa henkilöä ja laittamassa tiedot nettiin! Tuli vain mieleen, että mites se Nettiopsu tai jokin muu netissä oleva kurssi-ilmottautumispaikka, voisi ehkä vähän olla tehokkaampi tapa... Ai niin kun nettihän ei täällä oikein toimi.

Oma ilmottautumiseni oli onneksi melko helppoa, sillä valitsin vain kolme kurssia ja sihteeri syötti tietoni järjestelmään. Huomatessamme yhden kurssin menevän päällekkäin toisen kanssa, sihteeri vaihtoi toisen kurssin aikataulua kysymättä keneltäkään. Lopuksi hän tulosti minulle aikatauluni ja ilmeisesti jokaiselle opiskelijalle tulostetaan heidän kurssiaikataulunsa. Todella ekologista hei. Koitin myös päästä skannaamaan muutaman dokumentin, mutta selvisi ettei yliopistolla ole skanneria! Loppujen lopuksi löysin kyllä yhden, mutta tuli ikävä omalta laitokselta löytyvää monitoimilaitetta. Kaiken kaikkiaan kaikki hoitui, mutta tapa jolla asiat hoidetaan on vähintääkin epätehokas ja monimutkainen.

Kurssit joita sitten otin ovat suomennettuna suurinpiirtein Amazonin ekosysteemien ekologia, luonnonvarojen suojelu ja amazonin kulttuuri. Luentoja on tiistaisin, torstaisin, perjantaisin ja lauantaisin. Tiistai ja perjantai on kivat, kun luennot ovat illalla, mutta nuo kaksi muuta alkavatkin sitten kello seitsemän aamulla. Se merkitsee sitä, että joudun heräämään viiden jälkeen ehtiäkseni bussiin. Koitan tsempata itseäni ajattelemalla, että kyseessä on onneksi vain kaksi aamua. Täällä ilmeisesti otetaan kirjaimellisesti sanonta "Aikainen lintu madon nappaa". 

Valmiiksi paahdettu ja voideltu leipä. Ai että kun kuulostaa herkulliselta!

Tutustuin myös ensimmäistä kertaa perulaiseen lääkärikulttuuriin. Tähän väliin voisin sanoa, että jos on syömässä jotain, kannattaa ehkä laittaa ruoka sivuun. 

Minulla tosiaan oli ollut vatsaongelmia jo jonkin aikaa kunnes vihdoin menin lääkäriin. Valitsin yksityisen lääkäriaseman, sillä he mainostivat olevansa erikoistuneita turistien vaivoihin. Mainoskikka tai ei, mutta lääkäri oli mukava. Sain lääkettä ja vaaleanpunaista närästyslääkettä ja lähetimme labraan näytteen, jotta syy vaivoihin selviäisi. Jotenkin hassua, että ensin annettiin varoiksi antibiootit ja vasta sitten selvitettiin sairaus. Aamulla lähetti sitten tuli kotiovelle kertomaan tuloksia ja selvisikin, että vatsassani oli loisia! Ameeba ja muutama muu mukava asukki. Sain uudet antibiootit ja nyt toivon niiden tehonneen. Kolmen viikon päästä menen kontrolliin ja silloin pidetään peukut pystyssä. 

Tyhmä olo, sillä olin kuvitellut olevani todella tarkka syömisen suhteen, mutta ilmeisesti en ollut ollut. Olen koittanut miettiä, mistä loiset tulivat, olivatko ne ne plataanisipsit jotka ostin kadulta tai salaatti jota en pessytkään tarpeeksi hyvin. Oli mikä oli, kuulemma täällä on todella helppoa saada jokin otus vatsaan. Ja omat yksilöni olivat onneksi helpoiten hoidettavia eikä pahimpia. Tästä eteenpäin olen kyllä todella tarkka ja mielelläni paistan kaikki vihannekset. Syön myös papaijan siemeniä, sillä niiden on todistettu toimivan lääkkeenä myös. Onneksi Meksikossa asuva ystäväni Mari tiesi sen ja muitakin loistietoja, sillä muuten olisin saattanut tulla hulluksi googlailtuani kauhutarinoita. Ja nyt olo on ihan normaali, joten toivotaan sen pysyvänkin tälläisenä. 

Ukkosmyrsky siinä etenee

Tänään löysin vaaleanpunaisen puiston mennessäni torille. Kuinka sitä voi jo kuukaudessa jumittua kulkemaan aina samaa reittiä, on yritettävä seikkailla enemmän eikä aina käveltävä samaa tuttua katua.  Torilla myytiin myös seconda hand vaatteita ja löysinkin yhdellä solilla hauskan t-paidan itselleni. Paita kaipasi vähän muokkaamista, joten ainoilla mukaanottamillani saksilla eli kynsisaksilla sitten leikkasin sitä vähän paremmaksi. 

Tunnin päästä alkaa ensimmäinen luento, joten pitää alkaa valmistautumaan. Jänskättää kyllä hieman, että kuinka sitä ymmärtää opettajan puhetta. Kouluvihkojen takakannessa täällä on ihmisoikeuksien julistus sekä kansallishymni. 

mymmeli-nenä ja pandarajat, mutta se on ihan okei