Hola!
Hieman harhaanjohtavahan tuo otsikko on, sillä ei Amazonin sademetsässä mitään leijonia ole. Tosin jaguaareja kylläkin!
Lähtiessäni Iquitoksesta jäi vähän harmittamaan, ettei viidakossa tullut seikkailtua paria päivää pidempään. Joten mikä onni olikin kun Ilona ja Justus suunnittelivat lähtevänsä Tarapotosta Pacaya-Samirian luonnonsuojelupuistoon neljän päivän retkelle Suomesta tulleen ystävänsä Mirkan kanssa ja itse olin vain kahden tunnin päässä Moyobambassa aloituspaikasta. Niinpä lähdin mukaan!
Pacaya-Samiria on yksi Perun suurimmista suojelluista alueista ja sinne mahtuisikin kaikki Suomen suojelualueet yhteensä. Meloen matka toiselta laidalta toiselle kestää 25 päivää. Sinä aikana sekä oppaat että turistit ehtivät kuulemma jo kyllästyä apinoiden ja lintujen ihmettelyyn.
Neljässä päivässä ehti nähdä aika paljon, mutta olisimme kyllä voineet vielä viettää hetken pidempään metsän ihanassa rauhassa. Ensimmäisen yön jälkeen metsästä kuuluvaan sihinään ja suhinaan jo tottui. Tosin vessaan en yksin yöllä uskaltanut lähteä, jaguaarihan olisi mahdollisesti voinut tulla ja syödä! Tai jättimäinen hämähäkki puraista, sellainen oli nimittäin vessan lattialla.
Oppaamme kalasti viidakkoveitsellä ja yöllä etsimme krokotiileja.
Yhtenä päivänä kävelimme metsässä kävelemässä ihaillen kaikkea vihreää. Niin ihmeellistä kuinka opas tiesi minne mennä, sillä itse olin aivan hukassa kaiken näyttäessä aivan samalta. Oppaamme oli Wellington-niminen abuelito eli papparainen, joka kikatti aina kun vain siihen oli tilaisuus ja oppi nimistämme ainostaan Justuksen ja minun nimet. Tosin Justus oli Justo ja minä Hilma. No aika oikein. Hämmentävää tosin oli kuinka kaikki puhuminen tapahtui melkein aina pelkästään Justukselle, tässäkin osoitus machismosta.
Mutta kaiken kaikkiaan mitä kivoin reissu! Tosin Ilona ja Mirka nappasivat tuliaisiksi ikävät ameebat vatsaan ja tässä sitä odotellaan, jos ökkömönkijäinen alkaa osoittaa elonmerkkejä omassa masussa.
 |
| Peppi Pitkätossu - apina!! |
 |
| Näissä palmuissa oli kauheat piikit, jotta apinat eivät söisi niiden hedelmiä. |
 |
| Iltapalaa ennen kuin säkkipimeä yö laskeutui |
 |
 |
| Ah hetkeni Mowglina |
Ja let the countdown begin, sillä 10 päivää kotiinpaluuseen! Näen jo unia ruisleivästä.
Kyllä olet rohkea! Tuskin maltan odottaa paluutasi. Voi hyvin!
VastaaPoistaPian nähdään! ^__^
Poista