27. syyskuuta 2015

Lopuksi

Olisi pitänyt kirjoittaa heti kotiinpaluun jälkeen viimeiset tunnelmat ja paluufiilikset, mutta se tietenkin jäi. 

Oli niin kauhean ihanaa tulla takaisin. Ilma oli puhdasta, kukaan ei huudellut perään, kesä oli parhaimmillaan (sanoinhan tuovani auringon mukanani ja sanani pidin!) ja kaikki tärkeät ihmiset olivat puhelimensoiton päässä eivätkä toisella puolella palloa.

Kävelin Aurajoenrantaa vaaleanpunaiset lasit silmillä ja ostin torilta porkkanipun aivan haltioissani. 

Joskus pitää lähteä kauas, nähdäkseen lähelle. 

Moni on kysynyt kuinka olen sopeutunut takaisin olemiseen ja välillä melkein hävettää myöntää ettei paluushokkia oikeastaan tullut. 
Matkan lopussa olin jo valmis palaamaan takaisin. Koin yliopistomaailman, näin lumihuippuiset vuoret laamoineen ja sademetsän sekä krokotiilit, keräsin graduaineiston ja tapasin ihania ihmisiä, ja kun oli aika pakata laukut tunsin tehneeni kaiken sen mitä halusinkin ehtiä tekemään. 

Viimeisenä päivänä join kahvia Tyynenmerenrannalla katsoen harmaiden aaltojen hajoamista rantaviivaan. Puolisen vuotta sitten samalla rannalla aurinko poltti ihoa ja edessä oli tuntematon ja viimeisenä päivänä harmaa sumu kietoi kaiken ympärilleen ja oloni oli hämmentynyt. Sama ranta, mutta katselija oli muuttunut. 

Muutosta on vaikea määritellä, sen vain tuntee sisällään niin kliseiseltä kuin se tuntuukin. Nyt kotona ollessa Peru tuntuu omalta ajaltaan, omalta maailmaltaan. 

Perussa vertasin asioita Suomeen, kotona vertaan asioita Peruun. 

Ikävä on hedelmiä ja lämpöä sekä laamoja. Onneksi on alpakkavillapaita lämmittämässä ja laukun sisällä salakuljetettua kokateetä kaapissa helpottamassa, kun haikeus iskee. 

Mutta nyt on kiva olla kotona, kerrankin krooninen matkakuumeeni on poissa ja tässä on hyvä. 

Matkan aikana otin videoklippejä ja tässä pieni koonti, puolisen vuotta ja puoltoista minuuttia:




3 kommenttia:

  1. Huikean kokemuksesi hieno tiivistelmä! Ihanaa, että olet taas samalla mantereella. Halaus!

    VastaaPoista
  2. Huimaa nähdä sun löytämä ihan toinen maailma kuvina näytöllä. Se tuli jotenkin paljon lähemmäs, kiitos siitä. Kiva myös että kirjoitit palaamisesta, sitä oon vähän odotellutkin. :) Varmaan aika hämmentävää tosiaan se miten reissu muuttaa itseä - mun vaihto on paljon pienempi seikkailu, ja jo nyt tunnen miten jotain uutta ja outoa itsessä alkaa tulla esiin.

    VastaaPoista
  3. Hauska oli nähdä videona vähän sitä toista maailmaa, jossa vietit kevättä ja kesää! Erityisesti tien sivussa jolkottavat lampaat ilahduttivat. :D

    VastaaPoista