Iquitos!

Kolmas päivä Iquitoksessa takana; ulkoa kantautuu laulua, jalkapallon pelaamisen ääniä, kaskaiden siritystä ja mopojen pärinää. 

Amerikanintiaaneilla on ajatus, jonka mukaan matkustamisen tulisi tapahtua ainoastaan kävellen, jotta sielu pysyy matkassa mukana. Taisi käydä niin, että oma sieluni on edelleen tulossa jossain perässä, sillä päivät täällä ovat tuntuneet epätodellisilta. Katsellessani lentokoneesta Amazonjokea ja silmänkantamattomiin jatkuvaa sademetsää oli vaikea uskoa, että se mitä olin nähnyt luontodokumenteissa oli oikeasti alapuolellani.

Amazon siinä kiemurtelee

Muutin tänään omaan asuntoon tai oikeastaan huoneeseen, joka sijaitsee talossa, jota rakennetaan edelleen. On ainakin uusi asunto! Paikan löytäminen oli tuskien takana, sillä joko osassa asunnoista oli torakoita vessassa tai sitten hinta oli aivan liian korkea. Tässä on onneksi hyvä hinta ja sijaintikin on melko lähellä keskustaa. Omaa keittiötä ei ole, mutta saan onneksi käyttää alakerrassa asuvan omistajan keittiötä. 

Näkymä rantabulevardilta Amazonjoelle

Limaan verrattuna Iquitos on niin erilainen. Kun sanoin, että Limassa oli kuuma niin täällä on kuuma potenssiin kymmenen. Tosin tänään satoi, minkä jälkeen ilma oli melkein raikas. Onneksi tähänkin tottuu, tosin en usko pystyväni käyttämään farkkuja paikallisten tapaan ilman lämpöhalvausta vaikka kuinka sopeutuisin. Sen verran vielä sateesta, että heräsin yöllä kauheaan meteliin miettien mitä ihmettä tapahtuu, kunnes tajusin sadepisaroiden osuvan kattoon.

Koira nukkumassa lukusalin lattialla, ok.

Mototakseja ja moottoripyöriä kaupungissa on varmaan yhtä paljon kuin asukkaita. Kaverini Susan, joka oli Turussa vaihdossa, on auttanut minua ja ollaan liikuttu ympäriinsä hänen motollaan ja parasta on kun tuulenvire osuu kasvoihin eikä tunnu kuumuus. Hienoa on myös se, että moton kyydistä näkee kaupunkia, vaikka tosin tällä hetkellä kaikki kadut näyttävät mielestäni aivan samoilta.

Nämä muutamat päivät täällä on menneet yliopistolla asioita hoitaen ja paikkoja katsellen. Iquitos onneksi tuntuu kaupungilta, joka on mahdollista ottaa haltuun näiden neljän kuukauden aikana. Huomenna ei onneksi tarvitse mennä yliopistolle, joten aion ensinnäkin löytää reitin täältä asunnolta keskustaan sekä seikkailla vähän.

Yliopiston aukiolla

En tiedä johtuuko auringosta vaiko espanjan puhumisesta, mutta huomaan, että väsyttää joka ilta aivan kauheasti. Ehkä se on myös se, että joka päivä näkee niin paljon uutta. Tosin on ehkä hyvä vaan totutella aikaisin nukkumaan menemiseen, sillä bussi metsätieteiden laitokselle lähtee niinkin mukavasti kuin kello 6.30.

Nälkäinen pikkukisu :(

Jotain huomioita, mitä olen tässä tehnyt:

- Katukoiria ja -kissoja on todella paljon. Osalla on kai omistaja, osalla ei. Juttelin kadulla naisen kanssa asiasta ja hänen mukaansa ihmiset kohtelevat eläimiä täällä huonosti. Että tapana ehkä on ottaa pentu, joka kasvaessa laitetaan kadulle uuden pennun tieltä. 

- Kaikki työllistetään. Kävimme hakemassa puhelimeen liittymän, mikä hoitui niin, että ensin mentiin yhdelle tiskille tekemään hakemus, jonka jälkeen mentiin toiselle tiskille maksamaan ja kolmannelle hakemaan SIM ja viimeiseksi mentiin vielä neljännelle tiskille avaamaan puhelimeni sim-korttipaikka. Ja kaupan ulko-ovilla oli myös muutama ihminen tervehtimässä. Sama homma on myös melkein kaikissa muissakin kaupoissa. On oma henkilö punnitsemassa hedelmiä ja toinen kassalla. 

- Iquitoksessa on ainakin yksi kasvisravintola! Ja ruoka on hyvää sekä täyttävää. Menú maksaa about 10S (n. 3e) ja siihen kuuluu salaatti, keitto, pääruoka, juoma ja hedelmiä. Joten ehkä selviänkin täällä! Kun kävimme yliopistolla puhumassa haluanko syödä heidän ruokalassaan, kävi nopeasti ilmi, että kasvissyönti ei ole täällä mitenkään tunnettua.

Inchicapi nimistä keittoa, älkää kysykö mitä sisälsi sillä en tiedä, mutta maku oli muy bueno!

- Hyttysiä ei kauheasti ole. Joten aivan turhaan jätin kaikki kivat mekot kotiin, koska luulin joutuvani käyttämään koko ajan pitkähihaisia ja -lahkeisia vaatteita, höhö. Täällä on ilmeisesti käynnissä ohjelma, jolla pyritään hillitsemään dengueta, joten taloihin suihkutetaan myrkkyä hyttysten karkottamiseksi. Lisäksi taloissa käy tarkastajia tarkastamassa, ettei taloissa ole kosteita paikkoja, joissa hyttyset voisivat lisääntyä.  Edellä mainittujen lisäksi on olemassa pistorasiaan laitettava laite, joka erittää hyttysmyrkkyä yön ajan ja tietenkin voi hankkia myös malariaverkon. Itselläni on tuo pistorasiakarkotin käytössä, toivotaan, että se toimii!

Näkymä Iquitos-kodin katolta, peukku tälle.

Nyt kun on vihdoin tämä oma paikka jossa olla, tuntuu että on mahdollista alkaa muodostaa sitä omaa elämää tänne. Että vähitellen tutustuu ympäröiviin alueisiin ja löytää ne lempparipaikat. Tässä on pari viikkoa ennen kurssien alkua, joten on hyvin aikaa kotiutua. 

-  -  -  -  -  -  -  -  -

Iquitos is humid, chaotic and lovely. You can see streetdogs wondering around on every corner and mototaxis rushing down the streets.  And Amazonriver meanders quietly in the background.