Tarapoto - palmujen kaupunki

Kävin neljän päivän matkalla Tarapotossa, kaupungissa joka sijaitsee tunnin päässä Iquitoksesta pilvisademetsässä. Palmujen kaupungiksi kutsuttu Tarapoto oli vehreä ja välillä tuntui kuin olisi ollut Etelä-Euroopassa, sillä Iquitokseen verrattuna kaupunki tuntui modernimmalta. 

Majoituin Couchsurfing:sta löytämäni Percyn luona ja voisin hehkuttaa vaikka kuinka paljon sohvasurffausta! Kaikkina niinä kertoina, kun olen sohvasurffannut olen saanut kapungeista niin paljon enemmän irti. Niin myös tällä kertaa. Percyn luona pääsin juttelemaan hänen ja hänen vanhempiensa kanssa niin perulaisuudesta kuin suomalaisesta kulttuurista, kuuntelemaan jazz-trion harjoittelua ja esiintymistä ja yöllä ajellessamme autolla ympäri Tarapotoa tunsin suurta onnellisuutta, että olin tavannut niin ihanat ihmiset. Yksin en olisi varmastikaan kokenut mitään näistä.

Percy haaveilee muusikon urasta enkä ole tavannut monta yhtä hyvää kitaransoittajaa kuin hänet. Kuuntelimme hänen ep:tään ja muita nauhoituksia kun yhtäkkiä alkoi soida Mombasa-kappale. Hän oli kuulemma nähnyt Tie Mombasaan leffan Eurochannelilta ja tykästynyt biisiin ja tehnyt siitä oman sovituksen. En olisi uskonut, että keskellä Perua voisi törmätä suomalaiseen musiikkiin! Jos kiinnostaa niin hänen musiikkiaan voi kuunnella täältä.

 

Tarapotoa ympäröivät Andit ja vaikka tiesin asian etukäteen niin olin aivan haltioissani nähdessäni vihreät vuoret laskeutuessamme. Kaduilla kävellessä vuoret kurkistelivat talojen takaa ympäröiden kaupunkia.

Hostin olohuoneessa kasvoi palmu. Ihan perus.

Itse Tarapotossa ei ole kauheasti tehtävää ellei kaupunkia tunne ja suurin osa turisteista suuntaakin kaupungin ympärillä sijaitseviin paikkoihin. Niin tein minäkin ja kävin Lamasin kaupungissa sekä vesiputouksella.

Lamas on yksi sademetsän vanhimpia kaupunkeja, jossa asuu mm. ketsuaa puhuvia ihmisiä. Kaupungin suurin nähtävyys taitaa kuitenkin olla linna, jonka kuulemma joku italialainen rakensi muutama vuosi sitten. Siellä kävellessä tuntui, että olisin ollut jossain päin Etelä-Eurooppaa. Syy siihen, miksi linna on rakennettu ei selvinnyt, sillä kukaan ei tietänyt asiasta vaikka koitinkin kysellä.

Kaupunki oli nätti, mutta en ehkä saanut siitä aivan kaikkea irti, sillä tuona päivänä oli todella kuuma ja kävellessäni mäkisiä katuja ylös ja alas en lopulta enää jaksanut muuta kuin istua varjossa  mehujäätelön kanssa.

Bongaa avokado !

Tarapoton ympärillä sijaitsee lukuisia vesiputouksia ja kävin niistä lähimpänä olevalla, Ahuashyacun putouksella. 

Matka vesiputoukselle kesti autolla noin puolisen tuntia ja jouduin ottamaan auton yksin, kun muita turisteja ei juuri silloin ollut paikassa, josta autot lähtivät. Olisin voinut odottaa, mutta en jaksanut, sillä olin jo odottanut koko aamupäivän kaatosateen lakkaamista. Siinä sitten ajeltuamme viitisen minuuttia noin keski-ikäisen kuskin kanssa kävimme seuraavan keskustelun:

- No oletkos sinkku vai naimisissa?

- Öö tota (en jaksanut alkaa selittää avopuolisokäytäntöjä) naimisissa...

- No voi harmi, kun olisin halunnut susta vaimon! 

Keskustelu jatkui vielä koskien lapsien hankintaa, niitä olisi pitänyt jo olla tämän ikäisenä, mutta mielenkiinto minuun vaimomateriaalina lopahti, kun selvisi, että olen kasvissyöjä.  Kuski oli ihan lupsakka, mutta paluumatkalla olin iloinen, kun kyytiin tuli muitakin eikä tarvinnut kuunnella liehittelyä.

 

Pilvisademetsä oli upea. Ilma oli niin puhdasta, että vasta metsässä tajusin kunnolla kuinka saastunutta ilma on hengittää mototaksien täyttämässä kaupungissa. Patikoin oppaan kanssa vesiputoukselle, joka oli kuulemma aika pieni, mutta näkemistäni vesiputouksista se oli heittämällä isoin. Oli ihanaa päästä luontoon, Iquitoshan periaatteessa on sademetsässä, mutta päästäkseen luontoon on nähtävä kauheasti vaivaa. Palatessani autolle hiukset olivat kikkaralla kosteudesta ja olo oli lumoutunut.

Palatessani kaupunkiin alkoi tihkuttaa ja menin kahvilaan. Päätin, että välillä kakku on ihan ok ateria. Perulainen kahvi on hyvää ja kahvia viljelläänkin täällä. En kuitenkaan ole kaupoissa nähnyt melkein muuta kuin Nescaféta,  joten mieluiten juon kahvini kahviloissa. 

Kiitokseksi majoittamisestani olin päättänyt tehdä lettuja ja ne onnistuivatkin erinomaisesti. Totesin kokkaillessani japanilaisen kokkiveitsen soveltuvan mainiosti lettujen kääntämiseen lastan puuttuessa. Tarjoilin letut hillon ja papaijan kanssa, mutta Percy ja vanhemmat hoksasivat pian maultaan neutraalin letun ulottuvuudet ja minun syödessäni lettuja hillon kanssa, laittoivat he sen päälle lounaalta jääneet spagetin loput. Perulaissuomalaista fuusiokeittiötä perustamassa siis!

Jännityksellä odottamassa mitä tuo "pankeke" oikein on

Syömisen jälkeen lähdimme taidenäyttelyn avajaisiin, joissa Percylla oli keikka. Bändissä yksi soitti saksofonia ja se on varmaankin yksi lempisoittimistani kunhan sitä oikeasti osaa soittaa ja bändin jäsen onneksi osasi. Keikka oli tosi kiva ja sen jälkeen ajelimme autolla ympäriinsä autiohkoa Tarapota. Radiossa soi Dynamo-musiikki ja istuimme omissa ajatuksissamme, mutta yhdessä viileän iltatuulen osuessa kasvoihin.  

Seuraavana päivänä olikin aika lähteä takaisin Iquitokseen ja ennen lentokentälle lähtöä kävin vielä juomassa kahvit yhdessä kivassa kahvilassa keskusaukion vieressä. Kentällä jouduinkin sitten odottelemaan neljä tuntia lennon ollessa myöhässä, mutta onneksi mukanani oli Harry Potter ja salaisuuksien kammio, jonka kanssa aika kului. Lopulta lentokone onneksi saapui ja tunnin päästä olinkin jo Iquitoksessa. Puhelimestani oli mennyt akku ja kaikista paikoista juuri lentokentällä oli vääränlaiset pistokkeet laturiin ja eihän minulla ollut adapteria mukana, joten en voinut soittaa Marya hakemaan, vaan jouduin hyppäämään taksiin. Taksimatka oli kuitenkin kiva, sillä juttelin taksikuskin kanssa maailmanmenosta Iquitoksessa. 

Summa summaarum, Tarapoto oli tosi kiva! Kuten jo mainitsin, fiilis kaupungissa oli ns. kehittyneempi ja pidin siitä, kuinka liikenne oli rauhallisempaa ja sain kävellä kadulla rauhassa ilman peräänhuutelua. Percy sanoikin, että Iquitosta pidetään jossain määrin vähän takapajulana ja jossain määrin olen samaa mieltä, toisaalta on ehkä ihan hyväkin ettei kaikki paikat ole aivan länsimaistuneita. 

Oli kiva tehdä minimatka matkan sisällä. Hassusti sitä Tarapotossa kaipasi vähän Iquitokseen omaan asuntoon, mutta täällä Iquitoksessa sitä kaipaa Turkuun. Seuraavaksi minimatkalle sitten varmaankin vähän kauemmaksi Cuscoon parin kuukauden kuluttua, mutta nyt on valmistauduttava itse opiskeluun. En tiedä mitä siitä tulee, kun on näin lomamoodissa haha. 

Knoppitietona vielä mainittakoon, että Tarapotolla on oma huispausjoukkue, Tarapoto Tree-Skimmers. Joten ihan merkittävä paikka kyseessä.